ETUSIVUESITTELYHEVOSETTOIMINTAMUUTA

Unworthy State UUDET SIVUT



  
© Viivuska


Perustiedot

Nimi, Lempinimi Unworthy State, "Ty" Rotu, Sukupuoli trakehner, ori
Syntymäpäivä, Ikä 14.02.2014, täällä (VARL) Väri, Säkäkorkeus ruunikko, 163 cm
Painotus esteratsastus (He A, 160cm) VH-tunnus VH14-021-0370
Omistaja Viivuska (VRL-00502) Kasvattaja Nora
6929.79 ominaisuuspistettä, vaikeustasolla 11

ERJ-I-palkinto elokuun tilaisuudessa 2016
7 + 40 + 25 + 20 + 13 = 105 p.

Luonne

Ty on tempperamenttinen ja joskus aika kovapäinenkin ori. Se on myös todella nirso, eikä hyväksy ketä tahansa hoitajakseen tai mitä tahansa ruokaa. Kaikenlaista lahjonnasta kiristykseen on orin kanssa kokeiltu, mutta itsepäinen nuorimies ei vähään tyydy. Kaikki pitää olla juuri niin kuin ori haluaa tai sitten laitetaan ranttaliksi. Toinen vaihtoehto on taas seistä nököttää paikallaan kesken esteradan. Orin mielestä on se on varmaan hauskaa, mutta ratsastajalle äärettömän noloa.

Ori on kuin itsepäinen shetlanninponi, jota saa maanitella tarhasta sisälle kaurakipon kanssa turhauttavan pitkän aikaa. Yleensä ori lähdetään metsästämään kahden ihmisen voimin. Ei ori varsinaisesti ole ilkeä, se vain aiheuttaa aina pientä hämminkiä. Laiskuuspuuskausten aikana se voi nököttää kymmeniä minuutteja seisahtamatta ja silloin kannattaa hoitajan olla asialla ja saada mahdollisimman paljon harjauksia ja varusteiden laittoja tehdyksi. Muuten ori yleensä osoittaa mieltään joko vatsan alusta harjatessa tai kaviota putsatessa. Orin mielestä myös kaikki jalkoihin laitettava hökötykset ovat täysin turhia kapistuksia. Ori myös jollain kummallisella tavalla osaa ottaa ne pois. Onneksi orilla on kai niin hyvät jalat, että se on aika hyvin pärjännyt vähäisillä suojien käytöllä. Ty on todella vaativa eläinlääkärin asiakas ja sen rauhoittaminen on jo oma operaationsa. Onneksi kotitallilla on oma eläinlääkäri, joka voi tarvittaessa käydä tökkäämässä kengityksiä ja muita pikku toimenpiteitä varten orin vähän pöllyyn melkein huomaamatta.

Ori on ehkä epätasaisin ratsu jonka tiedän. Ainoa missä se on tasainen on sen estetekniikka. Se pysyy samana hypystä ja tilanteesta riippumatta. Jos orilla ei olisi näin loistavaa estetekniikkaa, ja se ei sitä ja muuten hyvää rakennettaan periyttäisi näin hyvin jälkeläisilleen, olisi ori varmasti menettänyt jo kulkusensa aikapäiviä sitten ja päätynyt jollekin tädille maastopuksuttimeksi. Sen verran orin kanssa saa tapella esteiden välillä että heikompaa hirvittäisi. Kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta esteiden päällä pääsee sitten hetkeksi nauttimaan. Yleisestä kiihdyttelystä ja tempon vaihdoksista on toki joskus hyötyäkin esimerkiksi aikaratsastusluokissa. Niihin orin tempperamentti sopii oikein hyvin, silloin toki ratsastajan pitää olla hyvin ajan tasalla, ettei esteet tule liian nopeasti orin eteen. Ori kyllä ponnistaa vaikka mahdottomista paikoista, mutta ihmeisiin sekään ei pysty.

Kisapaikalla ori on oma kovapäinen itsensä, eikä hirveästi yritä miellyttää ketään. Verryttelyt sen kanssa kannattaa aloittaa ajoissa, että sitä saa edes vähän väsytettyä ennen itse kisasuoritusta. Väsytystaktiikka on yleensä silloin onnistunut kun ori keskittyy enemmän ratsastajaansa kuin vierellä meneviin muihin hevosiin. Itse kilpailuradalla oria ei kiinteät elottomat rakenteet häiritse sen kummemmin. Ihmishälinänkin se yleensä jättää huomiotta. Jos orin on saanut verryttelyssä hyvälle zonelle, se suorittaa hyvin niin esteet kuin niiden välit. Esteet toki ori hyppää vaikka miten päin, mutta jos sen pää on jäänyt verryttelyradalla tai karsinaan, voi esteiden välissä sattua mitä vaan ylimääräistä. Näistä aiheutuu toki yleensä enimmäsiajan ylityksiä, jotka ovat orin kohdalla se eniten kehitettävä asia. Puomit pysyvät lähes aina paikoillaan, mutta aina ei ori välttämättä muista liikkua siihen suuntaan kuin ratsastaja haluaisi.

Sukutaulu

i. Stage Diver
ERJ-I
trakehner, ruunikko, 171 cm
ii. Hafnium (evm)
trak, trn, 167 cm
iii. Kasimir Zweite (evm)
iie. Harmonie (evm)
ie. Secilia (evm)
trak, trn, 169 cm
iei. Rekrut Ric (evm)
iee. Selicosia (evm)
e. U Smile xx
ERJ-I, YLA3, Class I
englantilainen täysiverinen, ruunikonkimo, 162 cm
ei. Down To Earth xx (evm)
xx, rnkm, 168 cm
eii. Stuck In The Moment xx (evm)
eie. One Time Baby xx (evm)
ee. Favourite Girl xx (evm)
xx, m, 151 cm
eei. Somebody To Love xx (evm)
eee. Runaway Love xx (evm)

Kilpailukalenteri

kilpailee porrastetuissa esteluokissa, vt. 11

Jälkeläisinfo

Unworthy State on siitoskäytössä.

Jälkeläiset

t. Joyride F (vt. 5), e. Jarina F
t. Swanepoel Hexen (vt. 11), e. Sukie Lime
t. Valiant Celeste, VH15-021-0450 (vt. 11), e. Kingdom Chevelle
o. Dutchess Thrill (vt. 6), e. Down on You

Päiväkirja

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Koska olen joskus yhtä kovapäinen kuin oripoika Ty itse, päätin kokeilla että miten orin kanssa onnistuisi uittaminen. Siskoni oli aivan varma, että minä kastuisin enemmän kuin ori. Koska tulossa oli varmasti jonkinmoinen tappelu veteenmenosta ja ehkä minun tippumiseni jorpakkoon, päätti Lady lähteä mukaani Kreipin kanssa. Vanha ori varmasti osaisi aikaan saada jonkinlaisen rauhallisuuden rauhan Tyn ympärille ja se ehkä jopa uskaltaisi laittaa kavionsa veteen. Ehkä.
No pikku lammen luokse taisimme päästä ilman isompia kommelluksia, vaikka Tyn mielestä ojaan peruuttaminen on oikein mukavaa. Mitäpä sitä ei tämän orin kanssa pääsisi kokemaan. Kreippi tulla löntysteli Tyn perässä. Rannalle saapuessamme tulimme hetkeksi alas hevosten selästä ja tutustutimme hevoset vesirajaan maastakäsin. Ty ei selvästikään ymmärtänyt, että mistä oikein oli kyse vaan laittai tapansa mukaisesti liinat kiinni puoli metriä ennen vettä. Kreippi taas mennä tallusti veteen oikein mielellään. Tässä vaiheessa vähensimme myös hieman vaatetusta, ettei ihan kaikki vaatteet kastuisi.
Kreippi ja Lady menivät ensin edeltä ja sitten me yritimme Tyn kanssa tulla ensin maastakäsin veteen. Kun pienen maanittelu jälkeen sain orin polviaan myöten veteen, hyppäsin sen selkään ja kannustin sitä vielä pidemmälle. Meidän ratsastajien järkytykseksi Ty alkoi jopa pikku hiljaa ottamaan vapaaehtoisesti askelia rannassa. Lady ja Kreippi jo pääsivät syvemmälle ja vähän uiskentelemaan. Kannustin Tytä vielä kerran syvemmälle ja pääsimme menemään jopa pienen kierroksen niin, että ratsastajakin pääsi vähän itseään kastelemaan. Tässä vaiheessa olisi toki voinut koputtaa puuta, koska paluu matkalla rantaan Ty teki pienin pupunloikan ja huonolla tasapainolla varustettu ratsastaja lennähti hyvin epäelegantista orin vierelle lampeen. Ladya tietenkin vain nauratti ja Tykin vain ihmettelemään, että mitä se ratsastaja siellä alhaalla tekee. Naurua oli toki hankala itsekin pidätellä, koska kyllähän se melkein oli tiedossa, että kyllä sitä tänään tullaan kastumaan. Ennen lähtöä päätimme vielä hieman kuivatella, ennen kuin ohjasimme oripaikamme kotimatkalle.

Estevalmennus, valmentajana Crimis

Kuuma keli, kuuma ori. Seurasin Viivuskan ja Tyn alkuverryttelyjä otsa kurtussa. Ruunikko ori tanssahteli kuin tuli hännän alla ratsastajan yrittäessä tehdä siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin. Käskin ratsastajaa pysäyttämään hevosen joka kerta, kun se yritti lähteä liian lujaa. Jos apu ei mennyt perille, hevonen käännettiin takaisin tulosuuntaan. Hetken taistelun jälkeen Ty suostui menemään jotenkin nätisti, vaikkakin tuhahteli protestoivasti.
"Ehkä se saa esteillä purettua energiaansa tarpeeksi", pohdin ääneen ja kehoitin Viivuskaa nostamaan laukan. Parin laukkavolttin jälkeen pyysin ratsukkoa jumppasarjalle. Ty ryösti käsistä ja tuli esteet kaasu pohjassa. Hyppyjen huolimattomuudesta huolimatta puomit eivät kolisseet.
"Yli mentiin, mutta jospa vähän hiljempaa ensi kerralla. Käännä voltille, jos tahti ei ole sopiva", ohjastin. Neuvoin tekemään myös puolipidätteitä ennen sarjan ensimmäiselle esteelle tuloa, jotta ori olisi kuulolla eikä vain kaahottaisi menemään ominpäin. Tuskainen ilme kasvoillaan Viivuska teki kuten neuvoin, ja sai kun saikin energisen orin sopivalle vaihteelle.
"Hyvä! Sitten nuo kolme", kehuin ja osoitin 150cm okseria, 140cm aitaa ja 160cm pystyä. Kahden ensimmäisen esteen välillä kurvi oli loivempi, kun taas toinen väli oli tiukempi. Varoittelin, että Tyn täytyy tosiaan olla pohkeen ja ohjan välissä, jotta se selviää vaikeasta tiestä. Ensimmäiset kaksi estettä menivät hienosti - kyllä orilta potentiaalia löytyi. Jarrut vain olivat vähän hukassa. Ilmeisesti Viivuskalla ja Tyllä oli taas erimielisyyksiä tahdista, sillä esteillä kiihtynyt vauhti oli liikaa tiukkaan kurviin: ori tuli viimeiselle esteelle aivan vinossa ja rysäytti puomit alas. Ratsastajaa selkeästi alkoi ärsyttämään koko hevonen, mutta kannustin jatkamaan yrittämistä. Monen toiston jälkeen rata saatiin menemään puhtaasti - Helteessä hionnut ori kun alkoi vihdoin väsyä temppuilemaan ja suostui kulkemaan medium-vaihteella.
"Tää ori tulee vielä loistamaan aikaradoilla, kun sen saa pysymään kovassakin vauhdissa avuilla", totesin treenin loppuun tarkoittaen joka sanaa.

Ikääntyminen

1v. - 03.04.2014
2v. - 21.05.2014
3v. - 08.07.2014
4v. - 25.08.2014
5v. - 12.10.2014
6v. - 29.11.2014
7v. - 16.01.2015
8v. - 05.03.2015
9v. - 22.04.2015
10v. - 09.06.2015
11v. - 27.07.2015
12v. - 13.09.2015
13v. - 31.10.2015
14v. - 18.12.2015
15v. - 04.02.2016
16v. - 23.03.2016
17v. - 10.05.2016
18v. - 27.06.2016
19v. - 14.08.2016
20v. - 01.10.2016

VIRTUAALIHEVONEN

VIRTUAALITALLI
A SIM-GAME STABLE